perjantai 7. lokakuuta 2016

LITTLE SUGARPILL HAUL

Muutama viikko takaperin Sugarpill julkaisi tuon Kimchin uusimman huulilakan, ja sen mukana tuli ostettua hiukan muutakin... 

Vegaanikosmetiikkana Sugarpill on erittäin lähellä omaa sydäntäni, ja sen lisäksi laatu on aivan taivaallinen. Tällä kertaa yllätti myös nopea toimitus. (Sivuilla luvattiin 2-6 viikkoa, toimitukseen meni kuitenkin reilust alle 2 viikkoa.) 




Pakkaukset ovat ehdottomasti ihanan pirteitä, helppoja käsitellä ja kestäviä. Mukaan tarttui uusimman huulilakan lisäksi kahdet ripset, sekä neljä pigmenttiä.


Sugarpilliltä löytyy uskomaton määrä erilaisia pigmenttejä. On irtosävyjä, painettuja sävyjä, mattaa, kimalletta, ihan kaikkea! Mukaan tällä kertaa tarttuivat sävyt Buttercupcake, Flamepoint, Acidberry sekä Love +


Kumpaankin pariin ripsiä rakastuin myös välittömästi, vaikkeivat ne pituutensa takia ihan joka päiväiseen käyttöön sovellukaan. (Ripset ovat ihanan pehmeää materiaalia, sekä pituudestaan huolimatta uskomattoman kevyet.)


Huulilakasta ei samantien huomaa, miten paljon se oikeasti kimaltaa. Nopealla swatchilla kädensyrjään petyin hieman, sillä oletin sen kimaltavan enemmän. Kuitenkin värin kuivuessa kimallus tuli esiin, ja sitä olikin odotettua enemmän!

Onko joku muu jo tutustunut Sugarpilliin? Jos ei, niin suosittelen ehdottomasti!

torstai 18. elokuuta 2016

MATERIAONNI: Moondust ja rakkautta ensisilmäyksellä

Hyvää syntymäpäivää minä!!

Glitterpigmentti on mun juttu, ja mikäs sen parempaa kuin kokonainen paletti täynnä sitä! Pakkohan se oli sitten lopultakin saada, enkä kadu hetkeäkään!

Pienestä koostaan huolimatta, paletti on joka sentin arvoinen, ja pigmentti vahvempaa kuin missään aikaisemmassa kimallesävyssä.



Jotenkin positiivista oli myös se, että normaalin naksautussysteemin sijaan, paletissa on magneetti. Avaussysteemit ovat ainakin mulle tuottaneet välillä sellaista päänvaivaa pitkien kynsien kanssa et huhhuh.



Paitsi että Moondustista löytyy pigmenttiä, myös kimalle on kirkasta ja hilekoko sopiva silmille. 

Paletti meni ehdottomasti samantien omaksi lemppariksi (ja myös syntymäpäivälahjoista parhaaksi) ja tätä tullaan näkemään lisääkin!! 
Tähän mennessä Urban Decay ei ole pettänyt yhdelläkään tuotteella tai ominaisuudella, mutta tää kruunaa kyllä koko merkin. 





sunnuntai 7. elokuuta 2016

MATERIAONNI: Beauty Killer

 Hemmottelin itseäni näin koulun ja syntymäpäivän alla muutamalla uudella paletilla, joista ensimmäinen on Jeffree Starin Beauty Killer!
Paletti hyppäsi samantien omaksi suosikiksi, ja laajalla värikirjolla ja hyvällä, kestävällä pigmentillä saa jos minkälaista aikaan!







Aluksi sävyt vaikuttivat omalla tavallaan vähän hajanaisilta, mutta loppujen lopuksi sopivatkin todella hyvin yhteen, ja niiden yhdistely on helppoa! 


Pakko oli myös päästä kokeilemään samantien! 
Sävyistä käytetty: Violence, Star Power sekä Rich Bitch 
Rajaukset: Dollywink 
Ripset: Urban Decay Perversion





torstai 21. heinäkuuta 2016

Heavy Metal liner

Olihan tällainen pakko saada. Pinkki kimalle on essentiaalinen jokaisen rajauskokoelmaan!

Sopii täydentämään sekä mustaa rajausta, mutta toimii myös ihan yksinään. Väri levittyy tasaisesti ja kuivuttuaan pysyy hyvin paikoillaan koko päivän ajan.

(Pohjustus: Urban Decay Primer Potion, Ripset: Urban Decay Perversion, Rajaus: Urban Decay Heavy metal Junkshow, Huulet: Nyx Tokyo)





perjantai 8. heinäkuuta 2016

Sairauteni homoseksuaalisuus

Vaikka te hyväksyisitte läheisenne homona, muistakaa, ettei hän välttämättä aina itse hyväksy itseään.


Viikko sitten pidettiin taas Pridet, joihin tällä kertaa osallistuin itsekin. Kai se auttoi alulleen tämän kirjoituksen asiasta, jonka vuoksi itkin monesti itseni uneen ja vihasin itseäni, nimittäin homoseksuaalisuudesta.

En muista minkä ikäinen olin, kuitenkin tosi nuori, kun yllätin itseni tällä asialla. En tajunnut sitä ollenkaan aluksi, enkä ikinä ostannut odottaa tätä, mut siinä se oli, enkä ole ikinä vihannut itseäni niin paljoa, kun tajutessani että pidin tytöistä. Se oli epänormaalia, ja halveksittavaa, häpesin.

Vaikkei perheelläni ollut mitään negatiivista sanottavaa asiaan, en silti saanut heti hyväksyttyä asiaa. Siihen meni lähes vuosi. Ironista, olinkin itse se pahin homofoobikko.
Ajattelin aina olevani avoin ja suvaitsevainen, mutta yllätin itseni homofoobisuudellani. Myöhemmin se meni ohi, ja nykyään vaan nauran sille itseinholle mitä koin tätä asiaa ja itseäni kohtaan.

Kasvoin pienessä kylässä koko lapsuuteni, ja huomasin, että monella oli samanlainen mielipide asiasta kuin mulla. "Se on okei, kunhan ei satu omalle kohdalle." Mutta entä sitten kun se sattuu omalle kohdalle?

Muistan itkeneeni paljon ja kyselleeni itseltäni, miksen ole normaali tai mikä mussa on vikana. Miksi olin sellainen kuin olin ja pääsisinkö ikinä yli, tai parantuisinko?

Kuten moni muukin homonuori, mäkin jouduin ottamaan itse selvää kaikesta. Koulusta ei herunut opetuksessa mitään apua, ja kenellekään kertominen olisi ollut sosiaalinen itsemurha. Joten siinä sitten otettiin selvää, oli internet ja media, ja taistelun jälkeen tajusin ettei homous ole valinta.  Vaikka vielä ei varsinaisesti tiedetä mistä homous tulee ja miksi, se ei ollut valinta, tai mielenterveyshäiriö, eikä sairaus.

Kun tunteet huonoudesta ja epänormaaliudesta kaikkosi, aloin taas pitää hieman enemmän itsestäni ja elämästä. Homous ei ollutkaan maailmanloppu. Mietin edelleen, että jos en olisi homo, olisin varmaan se kaikkein epävarmin ja homofoobisin ihminen.

Kaikesta siitä vihasta syntyikin jotain ihan kaunista. Minä, sellaisena kuin olen, ylpeänä homoseksuaalina, jolle rakkaus on enää vain rakkautta sukupuoleen katsomatta.
Vaikka kestikin hetken tajuta asia ja löytää itsensä, oli se sen kaiken vihan ja vaivan arvoista.


perjantai 15. huhtikuuta 2016

#HITLERGATE

Aluksi. JOKAINEN COSSATKOON MITÄ COSSAA! En jousta väitteestäni, mutta tämä nyt aiheutti aika semikokoisen myrskyn. Jos jollekulle aihe ei ole tuttu, niin kertoo henkilöstä, jonka cosplayvalinta sisälsi Adolf Hitlerin, tämän kuuluistan kolmannen valtakunnan pensseliviiksen.

Aluksi olin aika näreissäni, mutta näin jälkeenpäin mietittynä, ehkei se sitten ole niin kamala asia. Kuten sanoin, jokaisen pukuvalinta olkoon henkilökohtainen. Cosplayn on tarkoitus olla hauskaa kuitenkin.
Mutta, en näe Hitlerissä mitään hauskaa. Miljoonien ihmisten tappaminen? Ei hauskaa.

Hitler, kuten moni muukin suurmies (Mao, Stalin, joissain määrin Yhdysvaltojen toisen maailmansodan aikainen hallitus) oli aivan sekaisin päästään. Siitä ei vain pääse yli, eikä ympäri. Edelleen maailmassa on ihmisiä, jotka toimivat Natsi-Saksan periaatteiden mukaan, silloisin ylpeinä natsipuvustaan. Tänä päivänä nämä ihmiset elävät anteeksiantamattomassa piinassa ja vihassa itseään ja sen aikaisia tekojaan kohtaan.
Paitsi että Hitler vaikutti alaisiinsa, myös suureen joukkoon siviilejä, joista ensimmäisenä mainittakoon holokaustin uhrit, sekä heidän perheensä. Osa uhreista on edelleen elossa, eikä nyky-ihmisen median turruttamat aivot edes pysty kuvittelemaan keskitysleirien kauhuja.
Koko Saksa on erittäin häpeissään Hitleristä, joka näkyy muun muassa tämänhetken saksalaisessa politiikassa. Kyllä kaikki tietää mitä tarkoitan.

Itseäni tämä ei kuitenkaan kosketa millään lailla. Oma sukuni ei ollut vainojen kohteena, ainakaan tietääkseni. Joten se ei ole asia, miksi kokisin tämän jollain tavoin vääräksi.
Oma syyni on huumoriarvo. Mielestäni kenelläkään, jonka teot vaikuttavat näin vakavasti toisiin, ei kuulu suoda mitään huumoriarvoa. Kun humorisoit Hitlerin, tulet samalla humorisoineeksi hänen uhrinsa.

Vaikka tämä ei vaikuta itseeni, on monia ihmisiä joille asia on erittäin arka. Joten uhrien tavoin, kunnioitetaan heitä. Cosplayn tarkoitus on olla hauskaa, ilman että kukaan vahingoittuu.

Hitler ei ole maailman ainoa paha ihminen. Eikä ensimmäinen, tai viimeinen, tai edes varmasti pahin. (Toisaalta, pahuuden mittaaminen on hyvin hankala asia.) Se ei kuitenkaa poista mitään. Jos joku kuitenkin haluaa häntä cossata, oli tarkoitus mikä hyvänsä, Suomessa hänelle siihen on mahdollisuus (toisinkuin esimerkiksi Saksassa).
Muistakaa kuitenkin ajatella aina muitakin, mutta myös omaa hyvinvointianne!

Itsessään asu oli erittäin hyvin toteutettu. Puku oli hyvä, sekä maskeeraus onnistunut. Aiheeseen en kuitenkaan itse oikein lämmennyt, mutta toisaalta, en myöskään pidä Sherlockista.

Itse en puolusta Hitleriä, natsismia, tai mitään hänen ideologiaansa, tai tekojaan. Aihe on varmasti kaikille vaikea sen läheisyyden takia. Sekä ajallisesti, että maantieteellisesti.

Toivottavasti kantani tulee selville, ja omanne voitte kertoa kommenteissa. Asiallista keskustelua!

-Se aiheen nopein loukkaantuja, Kartsa.

maanantai 22. helmikuuta 2016

V*TUN NUORET!!!1

(Aina kun puhutaan nuorista, mieleeni nousee viimekesältä eräs esimerkki paikallisuutisista. Eurassa, tarkemmin Kauttualla sijaitsee Grilli, jossa itsekin vietän silloin tällöin ihan hyvin aikaa. Siellä viihtyy myös paljon arviolta oman ikäisiäni (osa nuorempia, osa vanhempia) kesäisin. Ja siellä yleensä viihdytään melkein joka päivä. Kuitenkin, tästä sitten oli valitettu oikein lehteen asti, ja lopputuloshan oli se, että Grillin omistaja itse vastasi tähän, kertoen että ei nuorissa ollut mitään vikaa, nostaen ylös muunmuassa sen, että nuoret olivat vapaaehtoisesti noukkineet joka ikisen tumpin ylös pihalta. Ja kyllähän ne nuoret siellä aika hyvin asiakkainakin viihtyy. (Mä en nyt ihan kokonaan muista menikö se näin, mutta jotain tännepäin.))

Musta on aina kauheen mukavaa nähdä itkentää somessa ja kahvipöytäkeskusteluissa nuorista. Mikä tekee tästä parempaa, on ikäryhmä joka tätä harrastaa.
Nimittäin aikuiset.
Aikuiset, joiden ikäluokka viittaa siihen, että omista lapsistaanhan ne valittaa, tai niihin, jotka ovat jo kasvattaneet omat lapsensa ja nauttivat eläkeestään. Ja mikäs siihen lasten käytökseen vaikuttaa? No oliskohan KASVATUS?

''MUTTA EIHÄN MEIDÄN PIKKU PERTTI-INSESTIINA VOISI TEHDÄ MITÄÄN PAHAA!!!''

Hei, silmät auki. Kyllä pikku Pertti-Insestiina voi. Ja tekee, jossette yhtään katso mitä se mukulanne muunmuassa siellä netissä ja kavereiden kanssa tekee.
Tästä ei kuitenkaan tuu mitään valistuspostaa, jokainen kasvattakoon mukulansa miten kasvattaa, ja that's it. Ei myöskään saa olla täydellinen parvekekyylä ja itkeä kun nuoret viettävät puistossa iltaa. Tai tekevät jotain tyhmää, kyllä teidänkin lapsuudessanne tyhmyyksiä on tehty, niitä on taidettu tehdä aina, ja varmaan tullaan tekemäänkin. Eli sitruuna pois rektumista ja keskitytääs taas omiin asioihin. Antaa nuorten olla nuoria ja pitää hauskaa, suurin osa niistä on ihan järkevää porukkaa, kohteliastakin,ei kaikki, mutta suurin osa. Keskittykää kasvattamaan omista lapsistanne suvaitsevaisia ja kohteliaita, jätetään muiden lapset omaan arvoonsa, eikä työnnetä nenää joka asiaan, siis.

''ENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN.''
Heh, ei muuten ollut. Paitsi että ollaan kokoajan ylittämässä teknologista huippua, nuoret tietää kokoajan enemmän ja ennenkaikkea osaa hakea tietoa, ja taitaa paljon aikuisia paremmin tiedon kyseenalaistamisen. Myös avoimuus ja suvaitsevaisuus siivittää tätä sukupolvea itsevarmempaan tulevaisuuteen, toisinkuin 60-80-luvuilla jolloin homous oli sairaus ja tyttöjen piti olla neitsyitä (tästä tulee joskus ihan oma feminismipostauksena.)
Onko siis paha asia että nuoret saavat tutkia ja etsiä tietoa, kulttuureja, kieliä ja ihan kaikkea? Yhteiskunta siirtyy kokoajan tietoteknisemmäksi, eikä hapan itkeminen siitä kuinka te teitte jo kymmenvuotiaina töitä pelloilla ja hiihditte kesät talvet kouluun, auta. Yhteiskunta muuttuu, ja siltä näyttää että nuoret pysyy sen perässä paljon paremmin.
Nykynuori osaa kyseenalaistaa, käyttää omaa päätään ja miettiä omia moraalisia arvojaan sen sijaan että vain sokeasti seuraa käskyjä. Nuori on myös yksilö, eikä kaikki opi sillä että istutaan nätisti selkä suorassa (joka muuten rasittaa kaikkein eniten selkää) ja kuunnellaan. Itse opin paremmin kun saan piirtää samalla, ja toiset vaativat vaikka pyyhekumin sörkkimisen. Koulutus on nykyään huomattavasti monimutkaisempaa, eikä tutkintoa ole paitsi helppo saada, sen päälle tulee paine työmahdollisuuksista.

''MUTTAKUN NE ÄLYKÄNNYKÄT!''
En vieläkään ymmärrä, mitä pahaa niissä on. Jos nuori selaa puhelinta mielummin kuin juttelee juuri sinulle, on suuri mahdollisuus ettei hän edes halua olla sosiaalisessa kanssakäymisessä sinun kanssasi.
Älypuhelimen ansiosta, ihmisellä on sormiensa ulottuvilla koko maailman tieto. Sen lisäksi kommunikointi ja tiedonsiirto ovat helpottuneet. Kiva piristää jonkun tutun päivää hassuilla kissavideoilla ja puida foliohattu päässä salaliittoteorioita. Mitä pahaa siinä on?

''ENTÄS TYÖNTEKO JA OPISKELU! NYKYNUORET ON NIIN LAISKOJA, OTTAISIVAT MALLIA MEISTÄ! TYÖTTÖMYYS! ELÄKE! VEROT! LAISKUUS! AAAAAAARGH!!''
Tykkään myös tästä miten valitetaan nykyisestä tilanteesta, ja samalla solvataan nuoriakin. Kenenkäs syy se taloustilanne ja maaillman luonnonvarojen loppuminen ihan oikeasti on? Keiden takia ollaan tuhlattu vastuuttomasti luonnonvaroja? Ja oltu epäeettisiä? Nimeomaan, te, loitte meille nuorille tulevaisuutemme. Me korjaamme teidän jälkiänne.
Työntekoon nykyään vaaditaan paitsi sosiaalisia, myös tietoteknisiä taitoja. Joten, antakaa nuorten kouluttautua rauhassa ja hankkia työpaikka opiskeluidensa jälkeen.

''MUTTAKUN OLEN KATKERA NÄILLE TULEVAISUUDEN TYÖNTEKIJÖILLE JOILLA ON KOKO MAAILMA EDESSÄÄN JA ELÄMÄNHALU TALLESSA.''
Se ei kuitenkaan ole nuorten vika.

Kiitos ja anteeksi, mä tykkään rantata.